Hostelli tosiaan oli tasoltaan ns. hintansa väärti (a` 10) mutta silti jostain syystä kovassa kerrossängyssä tuli nukuttua tähän mennessä reissun parhaat yöunet. Yöllä palattiin muutamaksi tunniksi sorvin ääreen eli unta näin lähinnä duunista. Se ei silti haitannut menoa sillä yö tuli nukuttua ilman katkoja, liekkä johtu yli menneestä väsymyksestä. No mutta ihan sama pääasia että oli levännyt olo eikä rottia juossut yöllä lattioilla.

Kello oli soimassa 8.30 paikallista aikaa ja tarkoitus oli suunnata Varsovan bussiasemalle kympiksi. Asemalla oltiin 10.05 ja bussi oli mennyt menojaan. Se ei haitannut menoa sillä illalla meni seuraava. Ulkona olevista piletti automaateista kävimme joka tapauksessa tsekkaamassa muita vuoroja mutta automaatit osoittautui olevan vain paikallisvuoroille. Automaateja turistimaisesti tuijottaessa paikalla hiihti Varsovalainen koditon mies joka halusi kovasti neuvoa automaattien käyttöä ja alle 30s päästä vaati rahaa vastineeksi, olihan hän kuitenkin neuvonut kuinka koneen kielen saa vaihdettua sillä emmehän me tienneet mitä yläkulmassa englannim lippu tarkoittaa (well spend money). Annoin miekkoselle 3e jonka jälkeen hän näytti siltä että juoksee läheiseen pankkiin maksamaan asuntolainansa pois, kolme euroa siis iso raha varsovassa. Voin vaan kuvitella miten mies meni leveilemään kavereilleen kuinka aikoo yhden päivän ryypätä kuin ennenvanhaan.

Välissä kuitenkin harkitsimme junalla siirtymistä Prahaan (Auswitchin reissu piti skipata sillä sinne oli liiiian hankala päästä ilman roope ankan rahasäkkiä). Mentiin paikalliseen VR:n toimistoon ja epäonneksemme Varsovan Rautatiet (VR) oli ilmeisesti ottanut mallia suomesta ja panostanut enempi mainontaan halpojen matkojen sijaan. Hintaa raiteilla liikkumiselle olisi tullut 105e per lärvi. Tähän ei lähdetty mukaan. Päätimme jäädä odottamaan ilta bussia.

Käytiin Varsovan kuuluisassa ostoskeskuksessa (Big tjsp) joka todella oli nimensä veroinen eli todella iso ja monessa kerroksessa. Eniten ihmetytti samojen liikkeiden määrä yhden keskuksen sisällä. Kahdessa kerroksessa oli tismallee identtiset elektroniikka liilkkeet samalla brändillä varustettuna. Shoppailua jaksettiin about 20min ja matkaan tarttui uudet kengän pohjalliset ja aski röökiä. Shopping centeristä suunnattiin kävellen randomilla eteenpäin isoa kaupunkia kuvaillen. Kuvailua jaksettiin pidempään kun shoppailua ja rankan kameran kädessä pidon jälkeen oli ajatuksena suunnata yksille sillä bussin lähtöön oli vielä pitkä aika. Yhdet kääntyi hetkessä kaksiin, kolmansiin ja niin edespäin. Aina niin pitkälle että ravintolan tarjoilija ehdotti jo piikin avaamista. Paikkana toimi paikallinen Hard Rock Cafe jossa halvan juotavan lisäksi tunnelma ja musiikki oli loistavaa. Ilmankos siellä viihtyi. Siinä naukkailun lomassa tutkailtiin bussiyhteyksiä prahaan ja löydettiinkin bussikyyti prahaan hieman halvemmalla ja lähtökin oli muutaman tunnin aikaisemmin, netistä liput ja taksilla kohti matkatoimistoa josta suunnattiin Varsovan bussiasemalle.

Tässä vaiheessa päiväkännistä oli lähinnä jäljellä ammottava tyhjyys ja armoton taskumatin kaipuu, asemalla ei ollut myynnissä kuin limpparia. Noh ei auttanut itku ja laskuhumala oli kohdattava, aluksi olo ja meno lähinnä nauratti. Astuttua bussiin Reality kicks in fiiliksen vallatessa pääkopan olo alkoi olla jo melko paha. Onneksi asemalta oli tarttunut mukaan sipsejä, suklaata, vettä ja kolaa eli selviytymiskitti. Matkatoverini lievensi myös olojamme tarjoamalla gramman parasetamoolia tuumaten samalla että meitsistähän vois tulla vaikka paikallinen lääkäri. Puhelimesta leffa pyörimään unilääkkeeksi ja 11 tunnin bussimatka alkakoon.

Bussimatkalla hiki valui jatkuvalla syötöllä ja päässä pyöri ajatus MIKSI piti kiskaista pk:t juuri enne kaikkein pisintä bussi matkaa. Matka taittui  kuitenkin torkkuen  lähes koko ajan. Tähän mennessä mukavat bussit  ja tabletit leffa valikoimineen oli vaihtunut helvetillisen kuumiin nahkapenkkeihin ja täpö täyteen bussiin ilman ilmastoinia.