Yö vilnassa, mitähän siitä sanois. Ollu koko ajan ihan amazed fiilikset kun hotellissa oli nii luksus huone "meidän standardeilla" ja käsittämättömän ystävällinen palvelu 5/5. Aamupala oli erittäin kattava ja tulihan siellä kunnolla tankattua taas että jaksaa pitkälle päivää sillä pitkät bussimatkat taas edessä.

Aamupalan jälkeen menty takaisin hotellihuoneeseen noin klo 9.00 ja mietitty että mitähän Vilnassa puuhailis sillä bussin lähtöön oli aikaa reippaat kuus tuntia. Hetken googlettelun tuloksena löytyi että ihan parin kilsan päässä hotellilta sijaitsi K.G.B:n kuulustelu / kidutus vankila josta tehty nyt museo / nähtävyyskohde ja siitäkös innostuttiin. Pakattiin reput ja suunnattiin kohti Vilnan keskustaa gps:n avulla ja  eikun tutustumaan  museoon.

Museo ei jättänyt kylmäksi tai oikeestaan jätti sillä sellejä, kuulustelu ja kidutus huoneita läpi käydessä väkisinkin nousi kylmät väreet ja ajatukset pintaan. Jokaisen erilaisen sellin tai huoneen oven tuntumassa oli selostukset mitä niissä on tapahtunut ja miksi. Niitä lueskellessa alkoi se oma babylonin arjen kyntäminen tuntumaan kummasti mukavemmalta puuhalta mutta onneks aina voi, pitää ja saa valittaa!

ä

Me and mah comrades!

Museo reissun jälkeen suunnattu tottakai oluelle karistamaan lieviä ahdistuksen omaisia ajatuksia pois kupolista ja paikallisen olut pintin avulla se onnistui yllättävänkin ripeästi. Ravintolasta poistuttaessa hilpeä meininki oli jo käsin kosketeltavaa. Ilman nettiä ei saatu katsottua reittiä bussiasemalle joten suunnattiin vielä läheiseen kahvilaan ilmaisen wifin toivossa ja sieltähän se löytyi.

Sitten vastaan tuli matkan ensimmäinen checkmate. Bussi johon olimme suunnitelleet hyppäämistä olikin buukattu jo täyteen (olis pitänyt aamulla ostaa ennakkoon ne liput!). Kaikille muille matkoille otettu liput hyvissä ajoin. Navigaattori tulille ja kohti Vilnan central bus stationia etsimään uutta linjaa. Onneks gepsi ei jostain syystä vilnassa halua toimia ja käveltiin randomilla minne sattuu kunnes otettiin taksi kadunvarresta. Muutaman kilsan matkalle tuli hintaa nelisen euroa (joka ei kata edes suomen taksin aloitus maksua) ja taksikuskikin jutteli takaisin! Kuski tuumasi ensimmäisen englanniksi sönkkäämän lauseeni jälkeen että " aah your a finnish boy, i recognize it from your acsent ". Eli rallienglannista meidät oikeesti tunnistaa kai.

Asemalle päästyämme saatiin kuitenki samaisesta bussista paikat joka oli buukattu täyteen mutta ei ihan niin pitkälle kun oltiin suunniteltu what a relief. Vähän unta palloon ja miettimään uudet jatkoyhteys kuviot.