Prahaan päästyämme yöllinen keli yllätti muutaman asteen pakkasellaan ja matkalla vaivalla hankittu hiki viilensi tilannetta entisestään. Onneksi matkan aikana varattu hotelli sijaitsi vain kilometrin päässä bussiasemalta.

Reippaasti kävelty hotellille ettei kylmyys pääse puremaan ja hotellille päästyä tunne oli mahtava kunnes hotelli virkaili teoreettisesti vetäs avarialla päin näköö ja sano että teidän huoneen varaus alkaa vasta klo 14, kello oli kuitenkin jo 6 aamulla. Sitä epätoivon määrää. Noh ei muuta kun hotellin aulassa aamupalaksi euron tuoppi kaljaa huiviin. Joku brittiläinen matkustaja aulassa nauroi meille ja tuumasi että " what an awesone way to start morning at praha ". Kertoi myös omasta yöstään kuinka oli aamuyölle asti juonut baarisaa absinttiä ja oli vaimoa piilossa, kerrassaan hauska mies. Tovi istuttiin hotellin aulassa itseämme keräillen ja sitten lähdettiin kiertämään prahan pientä kaupungin osaa aamupalan toivossa. Praha osoittautui kuitenkin yllättävän suomalaiseksi paikaksi eli ruokaa ei ennen kello kymmentä saanut mistään. Baarit kyllä oli auki. Käveltiin siinä sitten ristiin rastiin paikkaan tutustumisen toivossa ja muutaman tunnin jälkeen tuntui että lähiö on paremmin hallussa kuin oma psyyke sillä hetkellä. Kympiltä päästiin läheiseen kebu mestaan aamupalalle. Pienellä varauksella (kuinka vatsa reagoi) syötiin kebut ja suunnattiin hotellin aulaan odottelemaan huoneen vapautumista. Vatsoja alkoi kaikilla muilla vääntää paitai allekirjoittaneella ja onneksemme huoneemme vapautui pari tuntia odotettua aikaisemmin. Väsymys oli bussimatkan jälkeen aivan käsittämätön ja heti huoneeseen päästyä vessan ja suihkun kautta unten maille.

Parin tunnin unien jälkeen olo oli kuin uudelleen syntyneellä ja meno jalkaa vipatti, olihan allekirjoittaneella kuitenkin huomenna synttärit ja tarkoitus oli niitä hieman juhlistaa ja missäs sen mukavampi kuin prahassa. Meikattu ja siistiydytty sekä kledjut vaihdettu ja suunnattu porukalla prahan old townia kohti kick startti ottaen lähi kuppilasta. Lähi kuppilassa olut pintille jäi hintaa 1.10e. Pubi oli aika alanmiesten näköinen ja porukka pubissa oli hieman kuumottavaa. Vierestämme käveli ohi joku slaavilaisen näköinen jengi jäbä josta ajateltiin että kohta se soittaa kavereilleen että tulee ovelle pick uppaa helpot turistit ryöstettäväksi. Pubista poistuessamme kuumotus laski kun nähtiin edellä mainittu mies kavereineen juomassa teetä ja pelaamassa yazzia pöydän ääressä. Suunnitelmana oli seuraavaksi mennä old towniin johonkin pubiin muutamalle ja siitä siirtyä boat partyihin jonne olimme "inviten" saaneet. Kaljan hinta nousi aina lähemmäs kaupunkia mentäessä ja old townissa olut oli jo saman hintaista kuin suomessa, mikä pettymys.

Boat party porukan kokoontuminen oli old townissa klo 8.30 mutta emme löytäneet porukkaa. Paikalle kuitenkin tuli joku random baarin sisään heittäjä joka yllättäen paljastui suomalaiseksi ja kertoi hieman prahan bar crawl kulttuurista ja ohjasi meidät eduatamaansa baariin (drunken monkey). Konsepti kuullosti liian hyvältä, siaääpääsy maksu 20e jolla sai juoda niin paljon kuin halusi. Tsekattiin mesta ja maksettiin sisään. Paikka oli todella ug ja sisällä paljon päihtyneitä nuoria turisteja. Toisen kaljan jälkeen hyvän konseptin takana piileskellyt todellisuus alkoi hahmottua. Pubin keski ikä reilusti pienenpi kuin meidän, kaljat paikassa oli kakkos kaljaa sekä shoteissa viinan tilalla oli vettä. Olimme siis tulleet huijatuiksi, tai ei varsinaisesti huijatuiksi sillä varmaan se meininki sekä juomat uppoaa juuri parikymppiselle kohde yleisölle. Paikan henkilökunta pyöri joka puolella ottamassa kuvia juhlivista teineistä mutta kummasti meidän kohdalla pyörähti pois päin. Meidän tonninseteli ilmeet ei selkeästi kelvanneet kuvamateriaaliksi lafkan facebook sivuille. Parin jälkeen päätettiin että haetaan lähikaupasta pullo absinttiä ja lähdetään hotelli huoneeseen viihtymään. "Kusetetuksi" tuleminen ei juurikaan haitannut vaan väännettiin asia huumoriksi ja aiheesta heitettiin läppää loppu ilta. Haettiin absintti ja alettiin etsiä taksia hotellille, tässä vaiheessa emme enään luottaneet keneenkään varsinkaan tummaan mieheen joka tunnisti meidät suomalaisiksi jo kaukaa ja tarjosi hyvää iltaa tissien ja kokaiinin kera siinä jossain ihan lähellä, seeems very legit. Taksi löytyi läheltä ja kyytiin hypätessä kysyttiin hintaa hotellille kuljtuksesta johon kuski tuumaasi 500 korunaa (noin pari kymppiä). Tuumattiin että fuck it ja jatkettiin taksin etsintää. Seuraava heitti meidät perille 200 korunalla, kunnon kusetusta kaikki.

Sitten alkoi absintin kaato, pullo oli vaan parin desin mutta se kolmeen pekkaan juotuna heitti melko olot päälle, olimmehan kuitenkin juoneet pohjalle vettä runsain määrin kusetus drunken monkeyssa. Aika äkkiä alkoi matkatoverit sammahdella ja itse suuntasin vielä hotellin aulaan random matkustelijoiden seuraan. Tujoni alkoi potkia absintissa ja hotellin sisäpihan lattia oli erittäin hämmentävän näköinen, sen verran tuiskeessa tuli oltua että yritin ottaa kuvaa hämärästi lainehtivasta lattiasta kunnes tajusin että kamera ei taida nähdä lattiassa ihan samaa kuin meikäläinen. Siinä vaiheessa oli aika mennä nukkumaan.

Aamulla herätys kello soi kasin maissa ettei missaa aamupalaa ja herätys oli hyvin mielenkiintoinen. Askeleet heitti ja täys känni oli vielä päällä. Väkisin aamupala huiviin ja takaisin huoneeseen. Tässä välissä humala kerkesi jo laskea ja rapula alkoi puskea. Olo oli hirveä. Suunnitelmana oli nukkua univelat pois, aluksi rapelo oli niin railakas ja sydämen tykytys niin kova että koko mies heilui sängyssä (tai ainakin siltä se tuntui). Uni kuitenkin tuli loppujen lopuksi kaikkine hämärineen delirium unineen ja saatiin nukuttua muutama tunti. Lakanat hiestä märät ja rapula edelleen aivan käsittämätön. Mielessä pyöri ajatus että best birthday ever maata prahassa hotellihuoneessa hikisenä sängyssä jäätävässä rapulassa liskodiskon pyöriessä täyttä vauhtia.

Onneksi iltaa kohden olo alkoi hieman parantua ja itsensä keräilyn ja päivän kolmannen suihkun jälkeen pääsi lähtemään rapula mätöille old townin burger kingiin. Siinä sivussa käytiin hieman shoppailemassa paikalliseasa ostoskskuksessa. Matkatoveri löysi merkkirinkan edesmenneen repun tilalle suht edullisesti ja itse bongasin vaellus housut mitkä tosin hain vasta seuraavana päivänä kun käteisvarat loppu. Rapula tuli aaltoina aina kun pysähtyi ja tuumattiin että lähdetään takaisin hotellille paikallisen alepan kautta. Limpparia ja syötävää matkaan ja takaisin jatkamaan hidasta ja tuskallista kuolemaa. Huomenna suuntana frankfurt ja aamulla ennen lähtöä ehkä pientä uutta leimaa prahalaisessa tatska liikkeessä.

Hostelli tosiaan oli tasoltaan ns. hintansa väärti (a` 10) mutta silti jostain syystä kovassa kerrossängyssä tuli nukuttua tähän mennessä reissun parhaat yöunet. Yöllä palattiin muutamaksi tunniksi sorvin ääreen eli unta näin lähinnä duunista. Se ei silti haitannut menoa sillä yö tuli nukuttua ilman katkoja, liekkä johtu yli menneestä väsymyksestä. No mutta ihan sama pääasia että oli levännyt olo eikä rottia juossut yöllä lattioilla.

Kello oli soimassa 8.30 paikallista aikaa ja tarkoitus oli suunnata Varsovan bussiasemalle kympiksi. Asemalla oltiin 10.05 ja bussi oli mennyt menojaan. Se ei haitannut menoa sillä illalla meni seuraava. Ulkona olevista piletti automaateista kävimme joka tapauksessa tsekkaamassa muita vuoroja mutta automaatit osoittautui olevan vain paikallisvuoroille. Automaateja turistimaisesti tuijottaessa paikalla hiihti Varsovalainen koditon mies joka halusi kovasti neuvoa automaattien käyttöä ja alle 30s päästä vaati rahaa vastineeksi, olihan hän kuitenkin neuvonut kuinka koneen kielen saa vaihdettua sillä emmehän me tienneet mitä yläkulmassa englannim lippu tarkoittaa (well spend money). Annoin miekkoselle 3e jonka jälkeen hän näytti siltä että juoksee läheiseen pankkiin maksamaan asuntolainansa pois, kolme euroa siis iso raha varsovassa. Voin vaan kuvitella miten mies meni leveilemään kavereilleen kuinka aikoo yhden päivän ryypätä kuin ennenvanhaan.

Välissä kuitenkin harkitsimme junalla siirtymistä Prahaan (Auswitchin reissu piti skipata sillä sinne oli liiiian hankala päästä ilman roope ankan rahasäkkiä). Mentiin paikalliseen VR:n toimistoon ja epäonneksemme Varsovan Rautatiet (VR) oli ilmeisesti ottanut mallia suomesta ja panostanut enempi mainontaan halpojen matkojen sijaan. Hintaa raiteilla liikkumiselle olisi tullut 105e per lärvi. Tähän ei lähdetty mukaan. Päätimme jäädä odottamaan ilta bussia.

Käytiin Varsovan kuuluisassa ostoskeskuksessa (Big tjsp) joka todella oli nimensä veroinen eli todella iso ja monessa kerroksessa. Eniten ihmetytti samojen liikkeiden määrä yhden keskuksen sisällä. Kahdessa kerroksessa oli tismallee identtiset elektroniikka liilkkeet samalla brändillä varustettuna. Shoppailua jaksettiin about 20min ja matkaan tarttui uudet kengän pohjalliset ja aski röökiä. Shopping centeristä suunnattiin kävellen randomilla eteenpäin isoa kaupunkia kuvaillen. Kuvailua jaksettiin pidempään kun shoppailua ja rankan kameran kädessä pidon jälkeen oli ajatuksena suunnata yksille sillä bussin lähtöön oli vielä pitkä aika. Yhdet kääntyi hetkessä kaksiin, kolmansiin ja niin edespäin. Aina niin pitkälle että ravintolan tarjoilija ehdotti jo piikin avaamista. Paikkana toimi paikallinen Hard Rock Cafe jossa halvan juotavan lisäksi tunnelma ja musiikki oli loistavaa. Ilmankos siellä viihtyi. Siinä naukkailun lomassa tutkailtiin bussiyhteyksiä prahaan ja löydettiinkin bussikyyti prahaan hieman halvemmalla ja lähtökin oli muutaman tunnin aikaisemmin, netistä liput ja taksilla kohti matkatoimistoa josta suunnattiin Varsovan bussiasemalle.

Tässä vaiheessa päiväkännistä oli lähinnä jäljellä ammottava tyhjyys ja armoton taskumatin kaipuu, asemalla ei ollut myynnissä kuin limpparia. Noh ei auttanut itku ja laskuhumala oli kohdattava, aluksi olo ja meno lähinnä nauratti. Astuttua bussiin Reality kicks in fiiliksen vallatessa pääkopan olo alkoi olla jo melko paha. Onneksi asemalta oli tarttunut mukaan sipsejä, suklaata, vettä ja kolaa eli selviytymiskitti. Matkatoverini lievensi myös olojamme tarjoamalla gramman parasetamoolia tuumaten samalla että meitsistähän vois tulla vaikka paikallinen lääkäri. Puhelimesta leffa pyörimään unilääkkeeksi ja 11 tunnin bussimatka alkakoon.

Bussimatkalla hiki valui jatkuvalla syötöllä ja päässä pyöri ajatus MIKSI piti kiskaista pk:t juuri enne kaikkein pisintä bussi matkaa. Matka taittui  kuitenkin torkkuen  lähes koko ajan. Tähän mennessä mukavat bussit  ja tabletit leffa valikoimineen oli vaihtunut helvetillisen kuumiin nahkapenkkeihin ja täpö täyteen bussiin ilman ilmastoinia.

Puolan rajaa ylitettäessä tai jossain niillä main matkalle antoi pikku kipinän miliisien pysäytys ja passitarkastus, olin vielä juuri mennyt bussin takaosaan koomaamaan omalta paikaltani ja henkilökortti oli bussin etuosassa. Onneks kerkesin rynnätä takaisin paikalleni. Miliisimies meni istuinten ohi taskulampulla passeja tarkastaen agressiivisen näköisenä. Eikä siinä viellä kaikki, about sata kilometriä eteenpäin tuli uusi tarkastus jossa henkkarit vietiin kädestä ja miliisi vei ne poliisi autoon. Monttu auki siinä jäi väkisinkin miettimäön että mitä tapahtuu, on sen verran uutta meikäläiselle eikä matkalla muualle ole edes juuri miliisejä näkynyt. The heatenings were very real! Onneksi vartin odottelun jälkeen poliisi setä toi passit bussikuskille joka jakoi ne sitten odottavalle yleisölle.

Varsovan keskustaan päästiin kuin päästiinkin vaikka loppumatkasta vaikutti siltä että bussi jatkaa matkaa berliiniin pysähtymättä. Varsovan kaupungin koko ja arkkitehtuuri yllätti totaalisesti ja kapitalismin merkkejä (mäkkäreitä) oli parin kilsan matkalla enemmän kun koko suomessa yhteensä vain hieman liioteltuna. Pysäkiltä suunnattiin siis mäkkiin nopean ruoan ja ilmaisen wifin toivossa.

Kello oli niin paljon että nopea surffaus hotels.comin sovellukseen ja halvin hostelli nukkumista varten mitä löytyi. Hintaa hostelli yölle tuli huimat 12e per nuppi. Varsovassa gps toimi yllättävän hyvin ja matkaa hostellille oli vajaat 3km. Reippaan kävelyn aikana ei kerennyt kylmä tulla mutta matkaan pientä lämpöä toi paikalliset känniset slaavilaiset jotka kierrettiin suosiolla kadun toiselta puolelta. Onneksemme poliiseja partioi joka puolella minne päätään käänti ja ne toivat lisäturvaa yölliselle kävelylle. Navigaattorin neuvoessa meidät määränpäähän edessä häämötti iso hieno wine & bistro hotel joka näytti varsin lupaavalta, kunnes kävelimme oikeaan määränpäähän pari korttelia alempana. Heitin kavereille läpällä edessä häämöttävästä ränsistyneestä rakennuksesta että tuo on varmaan meidän hostelli ja sehän se oli. Sillon hajos (no mutta mitäpä siihen hintaan voi odottaa).

Hostellin ovikelloa painaessa olo oli epätodellinen ja sisään astuessa hostellin "respaan" todellisuus iski naamalle. Esittäydyin rallienglannilla ja kerroin varanneeni huoneen kolmelle, respan virkailja repesi ja tuumasi että " its a bit bigger room theres a 8 beds ". Neiti neuvoi meidät toiseen kerrokseen josta huoneen ovi löytyi ja huoneessa todella oli kahdeksan sänkyä mutta ei vessaa eikä suihkua. Noh ihan sama täällä voi nukkua muutaman tunnin ja huomenna jatkaa matkaa. Päällimmäisenä mielessä pyöri ajatus että harmi kun ei tullut rasvaa mukaan että ois voinu arvotavarat piilottaa kakkoseen yön  ja nukkumisen ajaksi.

Hostellista kuitenkin löytyi ilmainen wifi ja päästiin katsomaan jatkoyhteyksiä huomisen päivän reissulle. Nyt parin tunnin unet ja aamulla rumba jatkuu, onneksi kohta päästään Prahaan asettumaan pariksi päivää ja pääsee vetäsemään kunnon lärvit.

Yö vilnassa, mitähän siitä sanois. Ollu koko ajan ihan amazed fiilikset kun hotellissa oli nii luksus huone "meidän standardeilla" ja käsittämättömän ystävällinen palvelu 5/5. Aamupala oli erittäin kattava ja tulihan siellä kunnolla tankattua taas että jaksaa pitkälle päivää sillä pitkät bussimatkat taas edessä.

Aamupalan jälkeen menty takaisin hotellihuoneeseen noin klo 9.00 ja mietitty että mitähän Vilnassa puuhailis sillä bussin lähtöön oli aikaa reippaat kuus tuntia. Hetken googlettelun tuloksena löytyi että ihan parin kilsan päässä hotellilta sijaitsi K.G.B:n kuulustelu / kidutus vankila josta tehty nyt museo / nähtävyyskohde ja siitäkös innostuttiin. Pakattiin reput ja suunnattiin kohti Vilnan keskustaa gps:n avulla ja  eikun tutustumaan  museoon.

Museo ei jättänyt kylmäksi tai oikeestaan jätti sillä sellejä, kuulustelu ja kidutus huoneita läpi käydessä väkisinkin nousi kylmät väreet ja ajatukset pintaan. Jokaisen erilaisen sellin tai huoneen oven tuntumassa oli selostukset mitä niissä on tapahtunut ja miksi. Niitä lueskellessa alkoi se oma babylonin arjen kyntäminen tuntumaan kummasti mukavemmalta puuhalta mutta onneks aina voi, pitää ja saa valittaa!

ä

Me and mah comrades!

Museo reissun jälkeen suunnattu tottakai oluelle karistamaan lieviä ahdistuksen omaisia ajatuksia pois kupolista ja paikallisen olut pintin avulla se onnistui yllättävänkin ripeästi. Ravintolasta poistuttaessa hilpeä meininki oli jo käsin kosketeltavaa. Ilman nettiä ei saatu katsottua reittiä bussiasemalle joten suunnattiin vielä läheiseen kahvilaan ilmaisen wifin toivossa ja sieltähän se löytyi.

Sitten vastaan tuli matkan ensimmäinen checkmate. Bussi johon olimme suunnitelleet hyppäämistä olikin buukattu jo täyteen (olis pitänyt aamulla ostaa ennakkoon ne liput!). Kaikille muille matkoille otettu liput hyvissä ajoin. Navigaattori tulille ja kohti Vilnan central bus stationia etsimään uutta linjaa. Onneks gepsi ei jostain syystä vilnassa halua toimia ja käveltiin randomilla minne sattuu kunnes otettiin taksi kadunvarresta. Muutaman kilsan matkalle tuli hintaa nelisen euroa (joka ei kata edes suomen taksin aloitus maksua) ja taksikuskikin jutteli takaisin! Kuski tuumasi ensimmäisen englanniksi sönkkäämän lauseeni jälkeen että " aah your a finnish boy, i recognize it from your acsent ". Eli rallienglannista meidät oikeesti tunnistaa kai.

Asemalle päästyämme saatiin kuitenki samaisesta bussista paikat joka oli buukattu täyteen mutta ei ihan niin pitkälle kun oltiin suunniteltu what a relief. Vähän unta palloon ja miettimään uudet jatkoyhteys kuviot.

Ja näin on potkaistu ensimmäinen reppumatka kohti keskieurooppaa käyntiin matkakohteina Viro, Latvia, Liettua, Puola, Saksa, Tshekki ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä Hollanti a.k.a Alankomaat.

Lähtö Jyväskylästä aamulla klo 9.30 onnibussilla kohti helsinkiä josta Eckerön lautalla viroon. Suomi jäi taakse siinä klo 15 eikä sen jälkeen kustakaan suomen suuntaan (ainakaan kolmeen viikkoon) ennenkuin totuus potkasee nivusille reissun päätteeksi ja arkeen on palattava mutta sitä ei nyt tässä märehditä. Kuvamateriaalia tarkoitus päivitellä reissun aikana mahdollisimman paljon, ainakun kuosi sen sallii tai että kuvamateriaali on edes lähellä julkaisukelpoisuutta.

Reissun päälle lähti kolme jäbää Jyväskylästä kaikki vailla sen kummempaa reissukokemusta ainakaan aikuisiällä. Virossa  ja tukholmassa perus laivareissuja tehty mutta niitähän ei lasketa.

Ilta virossa luikahti oikein mukavasti. Hotellin baarissa käyty yksillä jonka jälkeen paikallisen huoltsikan kautta takaisin huoneeseen. Huoltoasemalta tarttui mukaan pääasiassa suolaa (olutmakkaraa ja sipsejä) sekä seuraavan päivän bussimatkaa varten eväät. Tankattu illalla koko viikon suola annos josta jäi suuhun pelkkää vaahtoa ja armoton jano. Viron tv:tä katsottu koko ilta ja kanavan ristimme yhteistuumin psykoosi kanavaksi, hyvät naurut saatiin. Kanava oli siis joku random 90-luvun? musiikkitv viihde sirkus random kombinaatio mikä syöksi silmille yksi toisensa jälkeen hämmentävämpiä musiikki videoita tai jotain muuta hämärää settiä. Mieleen painui ensimmäisen musavideon syntikan soittaja suoraan ysäriltä joka vaikutti selkeästi viron omalta Seppo Hovilta. Spotattiin myös Viron Juha Mieto sirkusteltassa yleisön edestä heittelemässä muutaman kilon kahvakuulia ja yleisö hurrasi, öö ok? "Mieto" itse näytti  enemmän siltä että tekee lähinnä kuolemaa niiden kahvakuulien kanssa.

Ensimmäinen yö vietetty tallinnassa, hotelli oli loistava hintaan nähden ja aamupalalla hotkittu niinkun ois nälkävuodet tulossa. Hetken koomailu  ja venyttely hotellihuoneessa ja siitä kävellen tallinnan bussijaamille (asemalle siis).

Matkanähtävyytenä osui ensimmäisenä silmään paikallinen deeku joka keräili itteesä lehtiroskiksen uumenista ja jatkoi matkaa samaan osoitteeseen kun mekin. Käytiin asemalta bussiliput ostamassa kohteena liettua ja vilnaan latvian kautta kesto 9h. Hintaa bussimatkalle tuli 27e joka sisältää kuljetuksen lisäksi ilmaisen wifin sekä bussitabletin (jossa oli aivan jäätävä leffavalikoima mukaan lukien ihan uutukaisia leffoja).

Bussilippujen oston jälkeen suunnattiin aseman edustalle tupakille jossa törmättiin uudelleen aikaisemmin mainitsemaani paikalliseen alanmieheen joka tällä kertaa kaiveli aseman stögistä, näky oli lohduton joten ojensin herralle juuri kääntämäni sätkän ja tämä oli silminnähde iloinen niinkin pienestä asiasta. Herra tunnisti meidät suomalaisiksi ja kysyi minne ollaan menossa ja tuumasi että hänen siskon tyttönsä asuu suomessa, muutama sana vaihdettiin ja jatkettiin matkaa.

Bussissa näpräiltiin ensimmäisenä tabletilla hotels.comista hotelli vilnasta sillä olemme perillä niin myöhään että pitkän bussimatkan jälkeen pääsee suoraan suihkuun ja levyttämään. Hotelli löytyi edullisella varaa heti diilillä ja hintaa aamiaisineen kolmelle hengelle tuli ruhtinaalliset 52e eli ei juuri mitään. Alkaa pikku hiljaa huomaamaan että enään ei olla sipilän luvatussa wonderlandissä.

"Maisemat vaihtuu kun matka taittuu, hymy nousee huulille huolet haihtuu, tää on vapaa tyyli, tää on vapaa tyyni, olo on nii vahva väkevä ja villi" sanois wanha jukka poika niinku rullaan biisissä sillon back in the days ku se vielä teki hyvää musiikkia. Tosiaan bussissa tuli vilkastua pari sellasta leffaa joita ei jostain syystä oo vaan kotosalla saanu aikaseks katottua mm. Purge ja Dawn Of The Planet Of The Apes, loistavia leffoja ja tunnitkin vierähti lepposasti siinä sivussa. Tais siinä tulla omalla tabletilla jotain nostalgista turn based rpg peliäkin sahattua hetki sekä halo:spartan assaultia. Pääasiassa kyllä yritin maisemia tiirailla (tosin maantiellä maisemat oli kuin ois pohojammaalla ollu, eli aukeeta tasasta peltoo everywhere). Pysähdytty tasan kerran matkan varrella Riikassa, muuten vedettiin 9h lähes yhtäsoittoa.

Riikassa astuttiin vartin happihyppelylle filtterin läpi ja siinäkin maisemia tiiraillessa huomattiin kun bussi lähti uudelleen liikkeelle vaikka kuski ilmoitti vartin pysähdys ajaksi. Se tunne kun kamat on autossa ja olet keskellä tuntematonta kaupunkia pelkät päällisvaatteet päällä ja lompakko sekä luuri taskussa, paskahalvaus oli hyvinkin lähellä. Sätkä lenti hyvin vikkelään huulesta pitkin asfalttia ja juosten bussin perään joka onneksemme kuitenkin vaihtoi vain laituria ja hyvin päästiin takaisin kyytiin. Ei voinu tietää! Loppu matka tulikin sitten oltua melko skarppina vaikka bussin sisällä koko ajan oltiinkin.

Yheksän tunnin matkalla meinas välillä olla penkissä pysyminen hieman vaikeeta tuon oman soittimen puutumisen takia eli hanurin mutta ei passaa valittaa, enempi stressas se että nykyään tulee tuota ruokailua harrastettua aika terveellisissä merkeissä ja säännöllisissä väliajoissa että miten se tässä hoituu. Sekä nesteytyksen määrä nousi myös päällimmäiseksi kysymykseksi. Onneksi ennen matkaa tuli vähän varauduttua tähän ja ostettua energia patukoita matkaan (pahvipatukoita maun perusteella) sekä repussa roikkui kenttäpullo. Näillä pärjäs hyvin matkan sekä eilisillä porkkanoilla joita tarttui matkaan virossa huoltoasemalta. Kenttäpullo tosin hupeni vauhdilla mutta riitti kuin riittikin loppuun saakka.

Bussista jääty Vilnan bussiasemalle jossa meinasi suru tulla puseroon kun paatuneen teknologia hörhön puhelin ei meinannut toimiakaan ja gps pyöri ympyrää kun ryssä anttilassa. Onneks hetken harhailun jälkeen yhteydet alkoi pelaamaan ja pikku palloilun jälkeen löydettiin hotellille. Matkalla hotellille talot näytti pahemmalta kun pupuhuhdan ghetto mutta yksi ainot talo edessä kiilsi kauneuttaan ja meidän hotellihan se oli. Vastaanotto oli ystävällisempää kuin yhdessäkään paikassa suomessa ja siitäkös jäi hyvä fiilis, sen verran hyvä että vaivauduin jopa kirjottamaan hotels.comin netti sivuille arvostelun.

Suoraan aulasta huoneeseen, erotiikan tappajat pois jalasta ja suihkuun. Hetken googletuksen jälkeen yhteistuumin tultiin siihen tulokseen että Vilnan kraanavettä voi juoda vain jos tuntee itsensä todella onnekkaaksi ( Do you feel lucky? Punk! ). Siteeraten vanhaa klassikkoa.

Raskaan bussimatkan jälkeen hotellin aulabaarin oluen hinta yllättää jonka jälkeen humalatila yllättää väsyneen ja nälkiintyneen reissaajan, veden tilaaminen oli yhtäkkiä melkein yhtävaikeaa kun koto suomessa kahvin tilaaminen paikallisessa räkälässä.

Alkumatkasta vedetyt suola överit jäi sen verran alitajuntaan että nyt mentiin ruoan kanssa varovaisesti niin että nenän edestä löytyi kanasalaatti joka ei jättänyt kylmäksi. Ruoan jälkeen katsottiin hienoa röökikoppia joka kaljapsykoosin partaalla osoittautuikikin hienojen lasiovien varjoksi ja kohta täristiin ulkona "ykköset yllä" röökit huulessa, best! Tästä on hyvä vetää unta kaaliin ja jatkaa huomenna kohti puolan Varsovaa ja siitä Wroclaviin ja aina Auswitchiin saakka.